sivuja siellä täällä

sivu

Siellä ne lentää. Omasta ajatusvihosta revityt sivut. Käsin rypistetty sivu leijuu tuulen mukana pois päin minusta, hyvä niin. Muutaman sivun säästin kynttilän liekkiä varten. Tai ehkä tyrkkään ne vain suoraan takkatuleen. Yksi repimistäni ja raadelluista sivuista jää jumiin katukivetykseen. Se vain juoksee paikoillaan kuin mikäkin hamsteri. Se yrittää ja yrittää jatkaa matkaa, muttei sen voimat riitä siirtämään katukivetystä sen tieltä pois.

sivu2

Tunnen sen ihollani. Kuulokkeista tulevan musiikin pistävyyden ja korkean äänen viehättävyyden. Ja niin, sateen myös. Sade alkaa hiljalleen tehdä tehtäväänsä ja tuhraamaan kuulakärkikynäni uraa kädessä olevalta sivultani. Paperi suorastaan sulaa kädestäni pois. Se  halkeaa ja tömähtää maahan. Suoraan vesilätäkön viereen, josta heijastuu peilikuvani. Otin tuijotuskilpailun oman peilikuvani kanssa, hävisin sen. Pettyneenä potkaisen maassa olevaa sivua syrjemmälle ja näen sen sanoman kunnolla. Se oli käsinkirjoitettu, huulipunaa täynnä oleva ja monen kyyneleen suodattama sivu tunnepäiväkirjasta. Aika hirttäytyy sillä sekunnilla, ajatukset juoksevat seinää päin, tunteita kuohuaa syvältä sisimmästä poskille punaksi asti. Otan askeleen eteenpäin ja pysähdyn uudelleen.

sivu3

sivu4

Pysähdyin miettimään paperissa olevaa päivämäärää, se oli monta kuukautta sitten tästä päivästä. Sen jälkeen en ollut kirjoittanut. En sanaakaan. Otin vahingossa ja itseltäni salaa aikalisän elämään. Tajusin sen vasta nyt. Olin hokenut päässäni, kuinka  aikalisälle ei ole aikaa. Ei tämän työmäärän ja koulustressin keskellä. Huomaamattani olin ottanut askeleen taka-alalle ja hengittänyt pari kertaa syvempää kuin vuosiin. Se teki hyvää, mutta lennätti monta puukkoa selkäänii yrittäen puhkoa keuhkoni. Hengitin hetken ajan hengenahdistusten kautta. Toisten kaupunkien ilma paransi hapenottokykyäni. Jokainen junamatka pyyhki silmälasejani puhtaammiksi, näin taas selvästi ja kirkkaasti muiden aatteita. Osasin taas pelata tätä peliä.

Keräsin matkalla kotiin sanoja: katujen nimiä, grafittejen sanomia, tienviittojen ohjeistuksia ja muistoja näiltä kulmilta. Työpöydälläni niistä muodostui runo. Sitä en repinyt, polttanut tai hukuttanut. Se sai jäädä henkiin.

sivu5

Mitä tykkäsitte tän tyylisestä postauksesta? 🙂

2 kommenttia artikkeliin ”sivuja siellä täällä

  1. Hei! Bongasin sinut Instasta sivujeni vieraana.♡ Ja tulin lukemaan, mitä täältä löytyy.
    Ensinnäkin täytyy todeta,että sinulla on todella upea taito kirjoittaa. Luin ekana tämän postauksen ja teksti suorastaan kiiri menemään ja ”puheen ääni” kuului päässäni. Sait tekstin tuntumaan niin elävältä.
    Luin muutamia muitakin…Olet kyllä äärimmäisen ahkera. Tunnistin monessa asiassa samaa itseni kanssa.
    Täytyypä laittaa blogisi lukulistalleni.

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    Tykkää

    • Hei Anne! Kerrassaan ihana kommentti <3!! Kiitos siitä. Tämä viesti kyllä antoi lisäpuhtia päivääni. Olen myös sinun blogisi suuri fani. Kaikkea hyvää alkaneeseen viikkoosi!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s