LÄSNÄOLOA

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Hyvin simppeli, mutta silti niin vaikea asia olla läsnä. Kännykkä vie liiankin usein huomion ja voiton läsnäolosta. Ihan huomaamatta alkaa selata somea, vaikka kehitteillä olisi vuosisadan keskustelu. Todella harmillista.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Luin viikko sitten loistavan harjoituksen, millä voi parantaa läsnäoloa ja näin viikon sitä kokeiltuani olen enemmän kuin tyytyväinen tähän juttuun. Ihan pieniin ja muuten huomaamattomiin asioihin on alkanut kiinnittää enemmän huomiota. Mutta mennään asiaan.

Harjoituksen nimi on 5-4-3-2-1. Ja näin se menee,

5. Huomio viisi asiaa, mitä näet juuri nyt. Tavaroita, ihmisiä, ihan mitä vain.

4. Tarkastele neljä asiaa, johon kosket tällä hetkellä. Osuuko jalat lattiaan, harooko kädet hiuksia vai istutko penkillä?

3. Kuuntele kolme ääntä. Kuuletko bussin jarruttavan, jonkun puhuvan puhelimeen tai tuulen kahisuttavan lehtiä puissa?

2. Huomio kaksi asiaa, jotka voit haistaa. Vieressä istuvan henkilön hajuveden, oman hoitoaineen tuoksun tai kahvilasta tulevan ruuan tuoksun.

1. Huomio yksi asia, jonka voit maistaa. Onko se hammastahnan maku vai kitkerän kahvin?

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Kokeilkaa ja yllättykää. Chau!

 

OMAA AIKAA

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Kesän tultua oon huomannu kuinka paljon oikeesti tarviin aikaa olla ihan vaan yksin. Semmosten ihmisten seurassa, jotka ei tunnu saman henkisiltä kuin itse, vie hirveesti energiaa. Yleensä silloin vetäydyn aivan hiljaiseksi ja salaa toivon olevani kotona rapsuttamassa kissaani ja juomassa teetä.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Myös seurassa esittäminen, mielistely ja väkisin oleminen sekä puhuminen tuntuu niin turhauttavalta. Saattaa kuulostaa ilkeältä ja ylimieliseltä, jos ei jaksaisi edes puhua. Mutta mitä järkeä on väkisin ylläpitää snäpin streakkia? Tai puhua vastentahtoisesti ihmiselle, josta ei edes pidä?

Rehellisesti sanottuna mielummin jään kotiin kuin lähtisin vastentahtoisesti kaupungille pyörimään ja vain kuluttamaan aikaa. Aika monessa tilanteessa jään mielummin kotiin vaan latailemaan akkuja. Oon huomannu, että paikasta A paikkaan B ja siitä suoraan kohteeseen C tapaamaan eri ihmisiä on tosi puuduttavaa. Silloin ei millään jaksa olla läsnä tilanteessa tai keskittyä kunnolla siihen toiseen ihmiseen ja hänen tilanteeseensa.

Kävin tänään kahvilla yhden huippu mimmin kanssa ja ai että! Ajatukset natsas niin hyvin ja tuo tapaaminen avasi mun silmiä todella paljon. Tollasten ihmisten seurassa tulee puhuttua niitä oikeesti tärkeitä asioita eikä vaan vaihdettua kuulumisia. Sain tosta tapaamisesta energiaa jatkaa päivää eteenpäin, just niinku oikeita ihmisiä tavatessa kuuluukin saada lisää puhtia eikä menettää kaikkia päivän voimiaan siihe.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Chau!

 

 

 

 

IHANA RAUMA

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Juhannus Raumalla ei ole kyllä koskaan pettänyt. Varsinkaan kun samassa taloudessa hyörii maailman ihanin sisko (jonka vaatteita tuli taas lainailtua aiiikas paljon). Oon siskon kanssa pyörinyt Raumalla kymmenisen vuotta ja joka vuosi tieni vie sinne takaisin. Enkä kyllä yhtään ihmettele, että miksi. Rakastan ton kaupungin fiilistä, ihanan kuulosta murretta ja rakkaita ihmisiä siellä.

Tällä reisulla tutustuin pariin huippu tyyppiin, käytiin veneilemässä merellä ja nukuin joka päivä reilusti yli puolen päivän, parasta. Kamerakin piti lomaa, sillä en oo varmaan koskaan ottanu näin vähän kuvia 😀 Kaikki potentiaalinen kuvasaldo on jo Instagramissa.

Nyt istun bussissa matkalla Helsinkiin päin, missä pitäisi huominen viettää. Oon aika todella varma, että vietän myös ensi vuoden keskikesän juhlan RMJ:tä kuunnellessa (toivottavasti ilman järkyttävää vesisadetta kumminkin).

Chau!

SUMMER SO FAR

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

…pitkiä päikkäreitä

…veneilyä ja paljon uusia kirjoja luettavaksi

…lukemattomia junalippuja ja junasta toiseen juoksemista

…telttailua ja grillausta

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

…päiviä pelkän Netflixin kanssa

…ekana lomapäivänä autokolari (josta selvittiin kävelykepeillä, onneksi!), ei mikään paras aloitus lomalle kieltämättä

…hiusten pitkään toivottu lyheneminen ja värin korjaaminen

…lävistysliikkeen penkissä istuminen (toivottavasti ei vikaa kertaa tänä kesänä)

…töitätöitätöitä

…avainten hävittäminen metsään, hups

…hetken tauko blogista, teki kyllä hyvää

…bataattiranskalaisten syömisen suhteen tullut jo yliannostus

…kaurajäätelöön ihastuminen

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Mun kesäloma tulee jatkumaan samaan malliin parin reissun kera. Juhannukseksi on suuntana Rauma ja ennen sitä (eli kolmen päivän sisällä) pitäisi käydä pyörähtämässä vielä Tampereen puolella.

Juuri pari tuntia sitten vasta pääsin Lahteen takaisin ja nyt pitäisi jo alkaa pakkaamaan uutta laukkua. Yö menee varmaan tosin pyykkiä pestessä, sillä olen huomannut, ettei mun vaatekaapin sisältö ole loputon. Myös laukut alkaa loppua, sillä olen mennyt sillä periaatteella, että laukkua ei tarvitse purkaan vaan ottaa vaan uusi laukku sekä vaatteet ja lähteä uudestaan reissuun.

Chau!

 

KEHEN TÄÄLLÄ ENÄÄ VOI LUOTTAA?

Jaa a. Fake or real friend? Se selvii vaan kokeilemalla ja luottamalla. Niitä luottamisen arvosia on ihan muutama. Aika moni on kyllä käytöksellään osottanu, ettei luottamusta tarvii antaa. No jaa omapa on häpeänsä. Välillä vaan mietin, että mitä nyt ihan oikeesti?

Kaikista ja kaikesta pitää puhua. Toisen yksityiselämän asiat on suurinta herkkua jollekkin. Joskus on vaan ihan hyvä avata silmät ja myöntää, ettei tykkää jostain. ”Kaikki on mukavia” ajatus on aika, noh tekopyhä. Oikeesti kuka muka tykkää joka ikisestä eikä koskaan sano pahaa sanaa kenestäkään? Nii just, niitä ihmisiä tuskin edes on. Monet kyllä pitää itseään kaikkien kaverina, vaikka seläntakana puhutaankin sitten jokaisesta paskaa.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Kun mielistellään muita ja hankitaan suosiota tietämällä muiden asioista kaikki, saa mut kyllä nauramaan. Tai se, ettei uskalleta pitää edes omia puolia, ”ettei nyt vaan kukaan alkaisi vihata mua”- periaatteella. Huoh. Ihmiset osaa kyllä tehdä itsestään niiiiin naurettavia käytöksellään.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Miksi pitää mielistellä väkisin, vaikka yhtä hyvin voisi käyttäytyä neutraalisti? Tai vielä parempi, kun esitetään tosi ystävää ja puhutaan seläntakana maasta taivaaseen kaikki. Ihan yhtälailla ne seläntakana puhutut jutut leviää ja aivan varmasti tulevat tietoon. Aikamoisia näyttelijän taitoja monella, ihan ihmettelen, miksei niitä taitoja voi esittää ihan vain lavalla. Naurattaa.

 

ROOTS HELSINKI

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Muutama viikko sitten eksyin tähän sydäntä sulattavaan mestaan. Aivan ihanaa musikkia ja asiakaspalvelua. Sisustuksessa ei myöskään ollut mitään moitittavaa.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Raakakku ja hyvin haudutettu tee. Rento ilmapiiri. Niin inspiroiva paikka. Sähkökelasta tehty pöytä. Yogaa samassa paikassa, Ruokalista päätä huimaava. Ihanan iloinen ja puhelias myyjä. Rauhallinen olotila. Mitä muuta sitä voisikaan kahvilalta toivoa?

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Kannattaa käydä testaamassa!

 

MITÄ MUN HIUKSILLE TAPAHTU?

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Well, pienestä päähänpistosta lähti idea laittaa mun hiuksiin punaisille hiuksille tarkoitettua colour maskia. Suihkussa ollessani tuijotin punaisille hiuksille tarkoitetuja tuotteita tovin ja hetken päästä mun hiukset näytti tältä. Pidin maskia mun päässä about pari minuuttia ja tulos on kyllä naurettavan epätasainen 😀 No nää on nyt mun kesähiukset, tosin aion kyllä pikapikaa palata takaisin hopeisiin kutreihin. Tää väri tosiaan lähtee muutamassa pesussa, joten kannattaa kokeilla, jos kiinnostaa :)!

Chau!

17

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

18.5.2017, mun virallinen syntymäpäivä. Näissä tunnelmissa ja hyvässä seurassa sain viettää tän ihanan illan! Seuraavana päivänä suunnattiin hyvällä porukalla kohti satamaa ja siinä vierähti aika enemmän kuin hyvin! Kaiken kruunasi vielä ihana yllätyslahja koulun kaapissa.

KOEVIIKKO TÄÄLTÄ TULLAAN

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Vika jakso on mennyt ihan juosten ohi ja huomenna alkaa viimeiset rutistukset. Onneksi koeviikon väliin mahtuu Helatorstain takia muutama ylimääräinen päivä. Seuraavat viikot menee varmasti kirjastossa istuessa ja lyhyillä yöunilla.

Kohta eka vuosi lukiossa on päättymässä, ihmeen nopeasti aika on kiitänyt. Kiinnostus eri aineita kohtaan on joko noussut taivaisiin tai hävinnyt olemattomiin. Moni asia on selkeytynyt tulevaisuuden kannalta ja pari mahtavaa ihmistä oon löytäny vierelleni.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Tsemiä koeviikkoon kaikille!

AINA EI VAAN JAKSA

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Niin se vaan on, aina ei vaan millään jaksa. Ei jaksaisi herätä, ajatella mitään positiivista, puhua kellekkään tai edes nähdä ketään. Silloin tekee vain mieli sulkeutua omaan kuplaan ja työntää kuulokkeet syvälle kalloon. Jokainen kävelevä olento ja asia ärsyttää. Mikään ei mene niin kuin pitäisi, ei edes ne hyvin suunnitellut asiat. Nää on just näitä tyypillisiä maanantaita.

Kahvit kaatuu päälle, sama tyyppi ignooraa jälleen kerran, myöhästyt bussista, akku loppuu kriittisellä hetkellä, unohdat lompakon kotiin, hukkaat avaimet, joku valittaa katkenneesta kynnestä ja joku toinen heittää paskaa läppää. Niitä päiviä vaan tulee ja menee.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

On niitä aamuja, kun tarkoituksella nukkuu pommiin, että voi missata pari ekaa tuntia. On kans niitä päiviä, kun suusta tulee kaikki sensuroimatta. Tai semmossia päiviä, kun tavarat lentelee päin seiniä.

Lopulta kumminkin kaikki murtuu jossain vaiheessa. Päivän jaksaa juuri ja juuri esittää, ja kotiin päästyä kyyneleet alkaa valumaan pitkin poskia välittömästi, kun enää edessä ei olekkaan ketään kelle pitäisi pitää täydellisen elämän kulissia yllä.

Se on ehkä tää suomalainen kulttuuri, valitetaan kaikesta ja ollaan kateellisia joka asiasta. Tunteita ei saa näyttää, varsinkaan julkisesti. Se on vain ja ainoastaan huomion kerjäämistä. Kaikki pitäisi pitää sisällään ja pysyä lujana, tapahtui sitten mitä vain.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Mut hei, se on ihan ok. Saa murtua ja nukkua ärtymystä aamupäivän tuntien ajan. Saa kuunnella musiikkia, kun kenenkään ääni tai jutut ei vaan millään uppoa. Saa olla avaamatta viestejä, jos ei vain jaksa niitä sillä hetkellä lukea. Saa vaan olla yksin, jos muiden seura tuntuu ahdistavalta.

Aina ei vaan jaksa, eikä tarvitsekkaan. Mun mielestä moni (kuulun itse myös tähän ryhmään) on liian vaativia itsensä suhteen. Aina pitää näyttää viimeisen päälle laitetulta ja aina pitäisi olla rahaa lähteä ja mennä minne milloinkin. Siinnä vaan kerää paineita itselleen, ja vielä ihan turhaan. Olkaa siis kilttejä itseänne kohtaan, oikeesti.

Henkilön Marianne Prepula kuva.

Love,

Marianne.